/// Blackwater Nightclub

According to the Record Stores (dot) Love website, Berlin is home to no fewer than 92 record shops. A quick zoom around our accommodation on Google Maps also makes one thing clear: distances in this city can be unexpectedly long. What looks like “just around the corner” often turns out to be three kilometers away. Thankfully, there’s Bolt — and a wonderfully comprehensive public transport network. The U‑Bahn gets you anywhere fast, but on a trip of only a few days, where do you actually want to squeeze in a visit? This is one example from a four‑night stay at the Titanic Chaussee Berlin hotel. After landing on Friday afternoon, we dropped by the Berlin Wall Memorial and wandered through the nearby parks. Berlin isn’t just a vinyl collector’s playground — it’s also a sanctuary for street art. Case in point: the North Side Gallery, where we found ourselves surrounded by artists at work while the warm autumn sun cast a low golden glow over the leaves. The urban atmosphere was amplified by...

 Record stores piste love -sivusto kertoo Berliinissä olevan 92 levykauppaa. Majoituspaikkamme ympäristöä Google Mapsilla zoomaillessa huomaa myös, että etäisyydet ovat paikasta toiseen yllättävän pitkiä: sen mikä aluksi näyttää olevan lähellä, saattaakin olla 3 kilometrin päässä. Onneksi on Bolt ja kattava julkisten kulkuneuvojen verkosto. Metrolla matka taittuu nopeasti, mutta mihin kaikkiin paikkoihin muutaman päivän reissun aikana haluaa pistäytyä? Tämä on yksi esimerkki siitä, kun yövyimme neljä yötä Titanic Chaussee Berlin -hotellissa. Perjantai-iltapäivällä kohteeseen lennettyämme pistäydyimme Berlin Wall Memorial -keskuksessa ja sen läheisissä puistoissa. Sen lisäksi, että Berliinistä löytyy vinyylilevyjen keräilijöille paljon myymälöitä kahlattavaksi, on se myös katutaiteen mekka. Tästä todisteena mm. North Side Gallery, jonka sykkeeseen tutustuimme useamman taiteilijan ollessa juuri työn touhussa, samalla kun lämmin ilta-aurinko kajasti matalalta syksyn lehtien hehkua voi...

  Let me start with a disclaimer: this post is not meant to be an exhaustive guide to every record store in Latvia’s capital. Think of it instead as a personal travel diary — a snapshot of the shops I managed to visit during a brief two‑day trip to Riga. As always, the hunt began the familiar way: heading to the information superhighway, Recordstores dot Love, to survey the vinyl landscape around our accommodation. Since we were staying in the Old Town, the plan was to hit a handful of promising stores with a couple of quick detours. Compared to my earlier post about Copenhagen’s abundant record‑shop scene, Riga is far more modest in sheer numbers. That same website lists 41 stores in Copenhagen and, for comparison, 21 in Helsinki — while Riga clocks in at only 11. Thankfully, quality compensates for quantity, at least to some extent. I’ll walk through the stores in the order I visited them. By sheer luck, I ended up starting with the best one. We took an inexpensive taxi straight ...

 Heti alkuun disclaimerina sanottakoon, että tämän kirjoituksen ei ole tarkoitus olla kaikenkattava läpikäynti Latvian pääkaupungin levykauppatarjonnasta. Sen sijaan tämä on jonkinlainen matkaraporttini siitä, minkälaisissa levykaupoissa tuli parin päivän sisään käytyä oman Riikaan tehdyn matkan aikana. Hommahan lähti tuttuun tapaan siitä, että suuntasin tiedon valtaväylällä Recorstores piste Love -internetsivustolle tutkimaan majoituspaikan lähialueen tarjontaa. Majoituksen sijoittuessa vanhaan kaupunkiin, oli hyvät lähtökohdat suunnata muutamaan hyvältä vaikuttavaan alan liikkeeseen parin pistokeikan taktiikalla. Verraten aiempaan kirjoitukseeni Kööpenhaminan runsaasta levykauppatarjonnasta, on Riika huomattavasti vaatimattomampi levykauppojen määrässä laskettuna. Edellä mainittu nettisivusto antaa Köpikselle 41 levykauppaa ja vertailun vuoksi esimerkiksi Helsingillekin 21 levykauppaa, kun Riiassa niitä on sivuston mukaan vain 11. Onneksi laatu korvaa määrän, ainakin osittain. K...

Kirjoitin lähes samalla otsikolla vanhaan blogiini  Kuusumun Profeetan keikasta vuonna 2012 . Silloinkin tapahtumapaikkana toimi Hämeenlinnan Suistoklubi. Silloinkin heidän uusin levynsä oli Huutoja hiljaisesta huoneesta. Tuosta on nyt 13 vuotta aikaa, ja Huutoja hiljaisesta huoneesta on edelleen Kuusumun Profeetan tuorein albumi. Olen nähnyt yhtyeen pari kertaa tuon jälkeenkin, mutta viimelauantainen poikkesi näistä yhden merkittävän asian takia: Keikalla kuultiin peräti viisi uutta kappaletta! Soundi-lehti  listasi näiden biisien nimet: Usko joka sanaa, Hehkulamppu, Kaikki alkaa huomisesta, Muutama neuvo ja Pelastautukoon ken voi. Voin omalta osaltani todistaa nämä kappaleet kuultuani, että nyt on tulossa kovaa tavaraa pihalle. Mutta koska? Ilmeisesti joudumme uutta levyä vielä tovin odottelemaan. Toisaalta, eipä tuo kovasti haittaa, sillä yhtyeen livekunto tuottaa varsin nautittavan kuuloisia versioita uusista ja vanhoistakin kappaleista. Yhtyeen musiikki saattaa tätä ...

 Olen nähnyt Iron Maidenin seitsemän kertaa. Vähintään viimeiset kaksi kertaa (2022 ja 2023) olen vannonut, että tämä on viimeinen kerta kun läksin kuuntelemaan samat biisit uudelleen. Maiden tekee mitä tahtoo, ja se mitä Maiden tahtoo, on että se soittaa joka keikalla nimikkokappaleensa Iron Maidenin, lähes joka keikalla Fear of the Darkin ja The Trooperin, aika usein The Number of the Beastin jne. Kuva viimeksi todistamaltani Iron Maiden keikalta vuodelta 2023. Ensimmäinen Maiden-keikkani oli vuonna 2005, kun teemana oli yhtyeen historian alkuhämärät ja setti sen mukainen. Toki oman boostinsa henk. koht. hommaan toi se, että se oli SE ensimmäinen keikka itselle, mutta toden totta keikka oli kova myös kappaletarjontansa puolesta, sisältäen sellaisia helmiä kuten Where Eagles Dare, Wrathchild ja Murders in the Rue Morgue! Mutta asiaan ja tähän päivään!  Aiheena tänään on uuden kiertueen eilen 27.5.2025 paljastunut settilista, koska Maiden tunnetusti soittaa samat biisit kiertu...

The Pineapple Thief on saanut luvan olla itselleni testibändi kahden eri Tampereen keikkapaikan osalta. Vuonna 2022 kyseinen brittibändi nimittäin päätti ensiintyä ensimmäistä kertaa Suomessa, ja paikaksi oli tuolloin valittu Tampereen Olympia-kortteli. Olin paikalla maski naamalla, koska korona-ajasta oltiin juuri ja juuri irtautumassa maaliskuussa -22.  Bändi kuuluu niihin, joita en ehkä olisi uskonut koskaan näkeväni livenä. Ehkä juuri siksi, koska keikat eivät ole tänne puolelle pohjolaa vielä ennen vuotta 2022 rantautuneet. Ja koska korona-aikana ei paljoa keikoilla sattuneista syistä tullut käytyä, niin tunnelma konsertissa oli monella tapaa: "Vihdoinkin!" Edit this setlist | More The Pineapple Thief setlists Tavara-asema sitten taas on jostain syystä myös tähän mennessä jäänyt näkemättä, vaikka sen sijainti on mitä parhain. Uusintaotto TeePeeTeetä livenä olikin ihan hyvä syy testata myös kyseinen keikkapaikka. Jos näitä kahta paikkaa nyt pitäisi verrata niin merkittä...

  Kuuntelin Tasavallan Presidentin Lambertlandin (julkaistu 1972) pitkästä aikaa, ja olin unohtanut, että tämä Pressa-LP on oikeastaan Jukka Tolosen soololevy siinä missä Jukka Tolosen omat soololevytkin. Levy on yhtä kappaletta lukuun ottamatta Tolosen säveltämä. Seuraava albumi Milky Way Moses (1974) sen sijaan on puoliksi Tolosen sävellyskynästä. Yksi tällaisista on levyn avaava yli kahdeksanminuuttinen nimikkoraita, joka on koko albumin keskeisiä teoksia.  Viimeksi mainittu kappalekin kuultiin Hämeenlinnan helmikuisen hyytävässä illassa Kalevalan päivänä armon vuonna 2025. Vesa Aaltonen Prog Band -nimeä kantava kollektiivi koostuu pelkästään taitavista muusikoista, kuinkas muutenkaan; yhteen kokoavana voimana tietysti Pressasta tuttu rumpalilegenda. Suistoklubille oli tällä kertaa saatu solistiksi toinenkin elävä legenda: Jukka Gustavson (sanooko nimi Wigwam mitään?) ...ja kukas siellä basson varressa muutaman säveltämänsä kappaleen kävi soittamassa: no, itse Jukka Tolonen...