Record stores piste love -sivusto kertoo Berliinissä olevan 92 levykauppaa. Majoituspaikkamme ympäristöä Google Mapsilla zoomaillessa huomaa myös, että etäisyydet ovat paikasta toiseen yllättävän pitkiä: sen mikä aluksi näyttää olevan lähellä, saattaakin olla 3 kilometrin päässä. Onneksi on Bolt ja kattava julkisten kulkuneuvojen verkosto. Metrolla matka taittuu nopeasti, mutta mihin kaikkiin paikkoihin muutaman päivän reissun aikana haluaa pistäytyä? Tämä on yksi esimerkki siitä, kun yövyimme neljä yötä Titanic Chaussee Berlin -hotellissa.
Perjantai-iltapäivällä kohteeseen lennettyämme pistäydyimme Berlin Wall Memorial -keskuksessa ja sen läheisissä puistoissa. Sen lisäksi, että Berliinistä löytyy vinyylilevyjen keräilijöille paljon myymälöitä kahlattavaksi, on se myös katutaiteen mekka. Tästä todisteena mm. North Side Gallery, jonka sykkeeseen tutustuimme useamman taiteilijan ollessa juuri työn touhussa, samalla kun lämmin ilta-aurinko kajasti matalalta syksyn lehtien hehkua voimistaen. Urbaania tunnelmaa lisäsi boomboxien jyly ja spraymaalipurkkien suhina. Satuimme paikalle siksikin sopivaan aikaan, kun paikalliset juhlivat juuri Saksan yhdistymisen 35-vuotisjuhlapäivää. Tästä syystä ruokapaikoistakin vain osa oli auki. Valitsimme vietnamilaisen ravintolan, jossa söin green curry with chicken huuhdeltuna alas paikallisella Erdinger-oluella.
Lauantaina oli sadepäivä. Tästä huolimatta, runsaan aamupalan jälkeen lähdimme kävellen käymään lähimmässä levykaupassa. Tämä sijaitsi Invalidenstraßella ja oli nimetty yksinkertaisesti The Record Store Berliniksi. En tiedä paljoakaan paikallisista levykaupoista, mutta uskallan olettaa, että tämä oli heti sellaisesta päästä, jossa toivoinkin pääseväni käymään. Laarit oli luokiteltu genrejen mukaan ja proge/kraut -käytettyjen osastoilta löytyi kiitettävästi selailtavaa. Mukaan tarttuikin Tangerine Dreamin Quichotte live LP:n Itä-Saksa -painos (kympillä!), jota ei ole ihan joka päivä Suomessa tullut vastaan. Lisäksi haaviini tarttui välistä puuttuva Klaus Schulzen Dig It (hintaan 18 euroa). Kolmantena hieman empimistä aiheutti useammin näkynyt Yesin live-tripla Yessongs, jonka kannessa komeili hinta 39 euroa ja teksti "US orig pressing". Katsoin, että kansi oli hieman vuosien saatossa rispaantunut, mutta itse levyt olivat tosi siistissä kunnossa ja liitevihkonen mukana. Kysyin myyjältä tälle pientä alennusta, ja suostui lopulta tiputtamaan hinnasta muutaman euron. Ystävällinen myyjä, todennäköisesti paikan omistaja, toivotti levyt maksettuani "Enjoy your new records!" Näin teen, kiitos!
Sunnuntaina oli aika pistäytyä myös majoituspaikkamme läheisyydessä sijaitsevassa Museum für Naturkundessa, eli luonnonhistoriallisessa museossa. Wikipedian mukaan museorakennus vaurioitui toisen maailmansodan pommituksissa helmikuussa 1945, mutta se saatiin kunnostustöiden myötä avattua uudelleen heti saman vuoden syyskuussa. Se oli ensimmäinen Berliinin museoista, joka avattiin uudelleen sodan jälkeen. Pommitukset olivat tuhonneet kuitenkin koko itäsiiven, ja sen mukana menetettiin suurten nisäkkäiden ja valaiden jäännökset. Nyt isoa lasikattoista valopihaa koristaa seitsemän koottua dinosauruksen luurankoa. Wikipedian mukaan niistä tunnetuin on 150 miljoonaa vuotta vanha Brachiosauruksen luuranko, jonka saksalainen paleontologiryhmä löysi vuonna 1909 Tendaguru-kukkulan luota nykyisestä Tansaniasta. Se on pystytettynä yli 13 metriä korkea ja siten maailman suurin koottu aito dinosauruksen luuranko. Museosta löytyvistä asioista voisi kirjoittaa kokonaisen blogipostauksen erikseen, joten lisään tähän vain, että itseä kiehtoivat erityisesti myös "Kosmos Und Sonnensystem" -sali, sekä maapallon biodiversiteetille omistettu tila. Yhdentoista euron pääsymaksun lisäksi köyhdyin museokäynnillä sen shopista ostetun Hawking -kirjan verran.
Reissumme viimeisenä kokonaisena päivänä ostimme vuorokaudeksi lipun BVG-äpistä. Tämä mahdollisti stressittömän siirtymisen paikasta toiseen maanalaisella. Suuntasimme itään East Side Gallerylle, jonka kävelimme päästä päähän ja takaisin. Kävelymatkaa muurin viertä pitkin tuli reilusti yli kaksi kilometriä. Wikipedia kertoo, että kaikkiaan 118 taiteilijaa 21:stä maasta loivat tälle paikalle taideteosten sarjan, joka toimi samalla kannanottona muurin edustamaa väkivaltaa ja sortoa vastaan. Tässä maailman suurimmassa ulkoilmagalleriassa on yhteensä yli sata teosta. Pysähdyimme hetkeksi melkein jokaisen äärelle, joten aikaa käytimme tähän runsaasti, mutta kokemus oli jokaisen kulutetun minuutin arvoinen.
Tämän jälkeen kävelimme rautatiesillan yli Bis Aufs Messer Records -nimiseen levykauppaan, joka hurmasi meidät tarkasti kuratoidulla obskurantilla levytarjonnallaan. Paikka oli ulkoapäin jokseenkin vaatimaton, ikkunaan oli heitetty jotain, lasin pysyessä säleistä huolimatta koossa ja vaikealukuisia graffititageja oli siellä missä normaalisti lukee putiikin nimi. Tällaisesta kaupasta pitäisi varmaan ostaa joku jännällä kannella varustettu platta, josta ei ole mitään ennakkotietoa, koska sellaisia tosiaan riitti. En kuitenkaan sortunut tällaiseen vaan valitsin itselleni pari paikallisen suuruuden uusintapainosta: Cluster II ja Zuckerzeit. Jälkimmäinen on rankattu Pitchforkin top100 70-luvun albumit -listalle sijalle 63. (esim. Pink Floydin Dark Side of the Moon on samalla listalla sijalla 70. ja ykkösenä David Bowien Berliini-kauden avaus Low...). Ja Low'sta puheenollen, kolmanneksi tästä kaupasta mukaan tarttui vielä amerikkalaisen indierock bändi Low'n The Great Destroyer -tupla, jonka avausraidan 'Monkey' olen joskus coveroinut (löytyy youtubesta). Mainittava tästä levykaupasta on vielä, että kotimaisten Circlen ja Pharaoh Overlordin levyjä, sekä mm. myös lehtisalolaisen Susi-Unton 'Puheluja pimeältä puolelta' -niminen vinyyli löytyivät hyllystä. Taustalla kaupassa soi jotain surinaa, jonka joku voisi luulla olevan peräisin jostain rikkinäisestä sähkölaitteesta. NAM!
Kävimme vielä Alexanderplatzilla ihmettelemässä korkeaa televisiotornia ja maailman hienointa (tähän asti nähdyistä) suihkulähdettä Neptunbrunnenia, josta palasimme metrolla hotellin aulaan oluelle.
Seppo Räty oli siinä mielessä väärässä, että uskoisin haluavani joskus matkustaa Saksaan uudelleen. Berliinin lisäksi on toki muitakin isoja kaupunkeja (kuten Hampuri) vielä näkemättä, mutta nähtäväksi jää haluaako mieluiten palata Berliiniin tutkimaan kaupunkia lisää, vai valitseeko seuraavaksi jotain muuta. Nähtävää ja koettavaa ainakin riittää useampaankin reissuun.
