Heti alkuun disclaimerina sanottakoon, että tämän kirjoituksen ei ole tarkoitus olla kaikenkattava läpikäynti Latvian pääkaupungin levykauppatarjonnasta. Sen sijaan tämä on jonkinlainen matkaraporttini siitä, minkälaisissa levykaupoissa tuli parin päivän sisään käytyä oman Riikaan tehdyn matkan aikana.
Hommahan lähti tuttuun tapaan siitä, että suuntasin tiedon valtaväylällä Recorstores piste Love -internetsivustolle tutkimaan majoituspaikan lähialueen tarjontaa. Majoituksen sijoittuessa vanhaan kaupunkiin, oli hyvät lähtökohdat suunnata muutamaan hyvältä vaikuttavaan alan liikkeeseen parin pistokeikan taktiikalla. Verraten aiempaan kirjoitukseeni Kööpenhaminan runsaasta levykauppatarjonnasta, on Riika huomattavasti vaatimattomampi levykauppojen määrässä laskettuna. Edellä mainittu nettisivusto antaa Köpikselle 41 levykauppaa ja vertailun vuoksi esimerkiksi Helsingillekin 21 levykauppaa, kun Riiassa niitä on sivuston mukaan vain 11.
Onneksi laatu korvaa määrän, ainakin osittain. Käyn tässä läpi kaupat siinä järjestyksessä kun niissä kävin. Sattumoisin päädyin valitsemaan parhaan heti ensimmäiseksi. Tänne matka hoitui edullisella taksikyydillä suoraan hotellilta. Olisi parin kilometrin matkan voinut kävelläkin, mutta levyjen selaaminen on mukavampaa kun sen voi aloittaa lyhyen taksimatkan eikä tetsauksen päätteeksi.
Ensimmäinen kohde kantoi Recorstores -sivustolla kuvaavaa nimeä "Vinyl Record Store & Audio HiFi Vintage", mutta lähempi tarkastelu osoitti sen nimeksi Nostalgija Veikals, eli nostalgiakauppa. Kaupan Facebook-sivulla kerrotaan liikkeen sisältävän "Latvian suurimman vinyylilevyjen ja vintage-äänilaitteiden valikoiman." Kauppaan astuessa tämän kyllä uskoo. Myyjät, joita oli lopulta 2 kappaletta, puhuivat hyvää englantia ja kommunikointi oli sujuvaa. Alkuun totesimme, että katsottavaa on paljon ja että tässä vierähtänee aikaa. Saimmekin luvan viipyä kaupassa pitkään, ja niin myös kävi.
Alkuun levyjen kovat hinnat tuottivat pettymyksen. Täältä ei saisi mitään kotimaan hintoja halvemmalla. Toisaalta tieto siitä, että useamman levyn löydettyään olisi oikeutettu prosenttialennukseen (mitä isompi kasa levyjä, sitä isompi prossa ale) helpotti tuskaa. Aluksi näytti myös siltä, että oikein mitään ostettavaakaan ei löydy – kunnes saavuin space rock / kraut / electronic -laarien luo. Yhdestä laarista alkoikin löytyä helmiä helmien perään. Tässä kohtaa toinen myyjistä huomasi nipun ja alkoi luetella mikä levymäärä on oikeutettu mihinkin prosenttialennukseen. Aluksi nippuun nousi pari välistä puuttuvaa Tangerine Dreamia ja sitten pari Nektaria ja yksi Klaus Schulze. Paras löytö oli kuitenkin vielä tulossa. Jostain kraut-osaston perukoilta nostin Ashran Blackouts -albumin, jota en ole aiemmin missään fyysisenä nähnyt. Sattui vielä niin hauskasti, että levystä oli kaksi eri versiota: alkuperäisenä ja pari vuotta myöhemmin ilmestyneenä painoksena. Hinnan ollessa molemmissa suunnilleen sama, päädyin valitsemaan huomattavasti siistimmässä kunnossa olevan uudemman painoksen. Levyn ostaisin kuitenkin tälläkin kertaa kuuntelutarkoitukseen ja visuaalisesti siisti levy todennäköisesti myös soi paremmin. (Mainittakoon tähän väliin, että Ashra on siis Manuel Göttschingin Ash Ra Tempelistä lähtönsä jälkeen perustama sooloprojekti.) Yhteensä seitsemän levyn nippu oikeutti lopulta 15%:n alennukseen kokonaissummasta ja koska mukana oli useampi hieman harvinaisempi tapaus, kääntyi kokonaisuus tämän kaupan osalta voiton puolelle.
Toinen saman päivän numerolla lounaan jälkeen katsastettu levykauppa oli nimeltään Vinylla. Kauppa antoi kivan ensivaikutelman. Kauppaan piti nousta liiketilan sisällä olevat portaat ylös, ja noustessa näki eri vuosikymmeniltä peräisin olevia näyttöruutuja, joista yhdeltä ruudulta näit itsesi nousemassa portaita. Nerokasta! Tarjonta tässä kaupassa oli ehkä noin puolta edellistä pienempi, mutta silti kohtuullisen runsas. Tosin noin puolet tarjonnasta oli maailmanmusiikkia ja klasaria, eli esim. heavy- ja krautjumitus ym. spessumpi -osasto oli luokkaa sylillinen per genreluokitus. Tämä johtikin lopulta siihen, että tästä kaupasta mukaan tarttui ainoastaan pari 80-luvun Hawkwindiä. Erityismainintoina se, että vierailuamme kaupassa säesti vinyyliltä laadukkaalla retrostyrkkarilla soitettu Daft Punk, ja se, että levyjen hintaan kuului levyjen pesu asiakkaan odottaessa. Mukaan lähti siis vastapestyä rieskaa ja hinta oli jälleen sellaista EU-standarditietoista. Halvalla ei siis tästäkään kaupasta ulos päässyt.
Seuraavana päivänä kävimme junalla Jūrmalassa. Ihmettelimme ostoskatua, viereistä puutalokatua ja merenrantaa, sekä nautimme maittavat pasta-ateriat ostoskadun ravintolan varjoisalla terassilla. Mukaan Jūrmalasta ei siis lähtenyt kuin se, mitä kurkusta meni alas.
Reissumme viimeisenä päivänä lähdimme vielä vanhasta kaupungista kävelemään tutkimaan lähialueen nähtävyyksiä ja esimmäinen levykauppaa muistuttava olikin ihan lähellä ja nimi oli Randoms. Valikoima nimensä mukaan myös sisälsi paljon muutakin kuin levyjä: paljon bändipaitoja ja muuta merchiä, sukkia ja sen sellaista turistikrääsää. Levyt olivat kaikki uusia ja hinnat turistikaupan hintatasolla. Ylihintaisia uusia levyjä on järjetöntä lähteä ulkomailta nettikauppojen aikakaudella kantamaan, joten tästä kaupasta mukaan tarttui ainoastaan yksi t-paita, sekin hieman ylihintainen. Lisäksi hinta nousi vielä hieman kassalla, kun myyjä väitti, että paitoihin oli epähuomiossa lyöty väärät hintalaput. Aivan. Kiitos ja näkemiin. Päivälämpötilan noustessa lähelle kolmeakymmentä varapaita tuli kuitenkin tarpeeseen, eli ihan turha vierailu tässäkään liikkeessä ei ollut.
Paikallisen vapaudenpatsaan ja kultakupolisen ortodoksikirkon ohi käveltyämme saavuimme lyhyesti LP -nimellä varustetun kaupan luokse. Pitkän käytävän muotoisessa punaiseksi maalatuilla seinillä varustetussa kaupassa soi Peter Hammillin kokoelmalevy.
Pieni pettymys tässäkin kaupassa oli, että tarjonta koostui myös täällä pelkästään uusista levyistä. Käytettyjen alkuperäispainosten metsästäminen jäi siis tässäkin kaupassa haaveeksi. Onneksi se puoli tuli hoidettua jo reissun alkupäässä suhteellisen menestyksekkäästi. Sen sijaan kaupassa oli runsaasti cd-levyjä ja myös yksi seinällinen dvd-elokuvia. Vinyylilevyjen tarjonta oli suppeahko, mutta sitäkin tarkemmalla silmällä valittu ja osui kyllä omaan makuhermoon varsin hyvin. Hinnat olivat myös vertailukauppojen halvimmat. Omat osumat löytyivätkin vieläpä alennuslaarista. Niitäkin oli useampi, joten tohdin vielä kassalla kysyä ystävälliseltä myyjältä mahdollista prosenttialennusta. Sehän irtosi vielä alennushintojen päälle (-10%), joten hyvä maku tästä kaupasta hieman suppeasta valikoimasta huolimatta jäi. Mukaan lähti mm. Alan Parsons Projectin klassikko, kullankiiltoisella Horuksen silmällä varustettu Eye in the Sky noin 25 euron hintaan.
Käsimatkatavaroideni paino tuli siis tuplattua reissun aikana mallikkaasti. Onneksi reppuni painoi lähtiessä vain 4 kg, koska paluulennolle lähtiessä repun painoksi tuli vesipullon kera 8,1 kg, jonka sai veden juomalla tasattua sallittuun painoon. Vielä jäi muutama alueen levykauppa katsastamatta, joten toiselle reissulle samaan kohteeseen jää tältäkin osin syytä. Edellä mainituista kaupoista palaan mielelläni uudestaan varsinkin ensiksi mainittuun Nostalgijaan. Veikkaan, että sieltä löytäisin saman tien lisää ostettavaa vaikka menisin sinne heti huomenna uudestaan. Vaan vielä on käymättä muitakin Euroopan isompia kaupunkeja, joissa on runsas levykauppatarjonta. Mihin siis seuraavaksi?