Siirry pääsisältöön

The Pineapple Thief Tampereen Tavara-asemalla, 11.4.2025




The Pineapple Thief on saanut luvan olla itselleni testibändi kahden eri Tampereen keikkapaikan osalta. Vuonna 2022 kyseinen brittibändi nimittäin päätti ensiintyä ensimmäistä kertaa Suomessa, ja paikaksi oli tuolloin valittu Tampereen Olympia-kortteli. Olin paikalla maski naamalla, koska korona-ajasta oltiin juuri ja juuri irtautumassa maaliskuussa -22. 

Bändi kuuluu niihin, joita en ehkä olisi uskonut koskaan näkeväni livenä. Ehkä juuri siksi, koska keikat eivät ole tänne puolelle pohjolaa vielä ennen vuotta 2022 rantautuneet. Ja koska korona-aikana ei paljoa keikoilla sattuneista syistä tullut käytyä, niin tunnelma konsertissa oli monella tapaa: "Vihdoinkin!"



Tavara-asema sitten taas on jostain syystä myös tähän mennessä jäänyt näkemättä, vaikka sen sijainti on mitä parhain. Uusintaotto TeePeeTeetä livenä olikin ihan hyvä syy testata myös kyseinen keikkapaikka. Jos näitä kahta paikkaa nyt pitäisi verrata niin merkittävimpänä tekijänä mainittakoon Olympian olevan pienempi, hence se soveltuu paremmin vähemmän väkeä vetävälle bändille. TPT täyttää kuuntelijoistaan myös Tavara-aseman kokoisen paikan. Keikka taisikin olla viittä vaille loppuun myyty ja tästä huolimatta aika lähellä lavaa mahtui liikkumaan hyvin. Tässä mielessä kokemus jälkimmäisestä oli piirun parempi. 

Sen sijaan, maaliskuun 2022 keikan settilista oli omaan makuun himpun verran parempi. Syy tähän löytyy siinä mielessä peiliin katsomalla, että olin tällä kertaa tehnyt kotiläksyni huonommin. Uusin levy It Leads to This kuultiin illan aikana kokonaisuudessaan. Nämä kahdeksan kappaletta ovat jääneet itseltä etäisiksi, ja ne on tullut kuunneltua vain pariin kertaan, vaikka levyn olen heti sen ilmestyttyä omistanutkin. Molempien keikkojen kohokohdaksi nouseekin vuoden 2018 Dissolution levyltä löytyvä 11 minuuttinen White Mist, jossa rumpali Gavin Harrison pääsee revittelemään oikein kunnolla. Maininnan arvoisia tapauksia ovat myös molemmilla keikoilla kuullut In Exile sekä The Final Thing On My Mind, jotka sitten taas ovat vuoden 2016 levyltä Your Wilderness. Kyseisellä levyllä Porcupine Treestä paremmin tuttu, edellä mainittu rumpali esiintyi bändin riveissä ensimmäisen kerran, ja tuosta alkoi yhtyeen urakin lähteä uuteen nousuun.

Sen enempiä vertailematta, kyllä tätä bändiä kelpaa käydä katsomassa useamminkin kuin kerran, ja yhtyeen nokkamies ja laulajakitaristi Bruce Soord lupailikin Tavara-asemalla, että kyllä tänne tullaan vielä uudestaan. Tarkoittipa hän sitten Tamperetta, Tavara-asemaa tai Suomea, niin tervetuloa!



The Pineapple Thief Setlist Tavara-asema, Tampere, Finland 2025, It Leads to This

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ich bin nein Berliner, mutta voin vilkaista

 Record stores piste love -sivusto kertoo Berliinissä olevan 92 levykauppaa. Majoituspaikkamme ympäristöä Google Mapsilla zoomaillessa huomaa myös, että etäisyydet ovat paikasta toiseen yllättävän pitkiä: sen mikä aluksi näyttää olevan lähellä, saattaakin olla 3 kilometrin päässä. Onneksi on Bolt ja kattava julkisten kulkuneuvojen verkosto. Metrolla matka taittuu nopeasti, mutta mihin kaikkiin paikkoihin muutaman päivän reissun aikana haluaa pistäytyä? Tämä on yksi esimerkki siitä, kun yövyimme neljä yötä Titanic Chaussee Berlin -hotellissa. Perjantai-iltapäivällä kohteeseen lennettyämme pistäydyimme Berlin Wall Memorial -keskuksessa ja sen läheisissä puistoissa. Sen lisäksi, että Berliinistä löytyy vinyylilevyjen keräilijöille paljon myymälöitä kahlattavaksi, on se myös katutaiteen mekka. Tästä todisteena mm. North Side Gallery, jonka sykkeeseen tutustuimme useamman taiteilijan ollessa juuri työn touhussa, samalla kun lämmin ilta-aurinko kajasti matalalta syksyn lehtien hehkua voi...

How 1991 Rewired My Musical DNA

I found myself spinning the albums of my childhood—literally, in my hands and through a player—when I realized something surprising: a huge chunk of my early favorites came out in 1991. The original plan was to make a YouTube video about the very first albums I ever owned. One angle would’ve taken me straight into the late‑’80s with Scorpions and Iron Maiden. Another would’ve traced the records I borrowed from the library as a kid—or, to be honest, the ones I didn’t even borrow but listened to at those magical library listening booths. That lineup would have included things like Pet Shop Boys’ Introspective , Madonna’s Like a Prayer , and Black Sabbath’s Sabbath Bloody Sabbath . Back then, anything that resonated even a little bit had a way of lodging itself permanently into my brain. If something hit, it really hit—had to hear more, had to hear everything . Looking back, I actually made some pretty solid picks from the Vilppula library shelves. I’m sure the album covers played their ...

Riian levykaupat, hitit ja hudit

 Heti alkuun disclaimerina sanottakoon, että tämän kirjoituksen ei ole tarkoitus olla kaikenkattava läpikäynti Latvian pääkaupungin levykauppatarjonnasta. Sen sijaan tämä on jonkinlainen matkaraporttini siitä, minkälaisissa levykaupoissa tuli parin päivän sisään käytyä oman Riikaan tehdyn matkan aikana. Hommahan lähti tuttuun tapaan siitä, että suuntasin tiedon valtaväylällä Recorstores piste Love -internetsivustolle tutkimaan majoituspaikan lähialueen tarjontaa. Majoituksen sijoittuessa vanhaan kaupunkiin, oli hyvät lähtökohdat suunnata muutamaan hyvältä vaikuttavaan alan liikkeeseen parin pistokeikan taktiikalla. Verraten aiempaan kirjoitukseeni Kööpenhaminan runsaasta levykauppatarjonnasta, on Riika huomattavasti vaatimattomampi levykauppojen määrässä laskettuna. Edellä mainittu nettisivusto antaa Köpikselle 41 levykauppaa ja vertailun vuoksi esimerkiksi Helsingillekin 21 levykauppaa, kun Riiassa niitä on sivuston mukaan vain 11. Onneksi laatu korvaa määrän, ainakin osittain. K...