Kuuntelin Tasavallan Presidentin Lambertlandin (julkaistu 1972) pitkästä aikaa, ja olin unohtanut, että tämä Pressa-LP on oikeastaan Jukka Tolosen soololevy siinä missä Jukka Tolosen omat soololevytkin. Levy on yhtä kappaletta lukuun ottamatta Tolosen säveltämä. Seuraava albumi Milky Way Moses (1974) sen sijaan on puoliksi Tolosen sävellyskynästä. Yksi tällaisista on levyn avaava yli kahdeksanminuuttinen nimikkoraita, joka on koko albumin keskeisiä teoksia.
Viimeksi mainittu kappalekin kuultiin Hämeenlinnan helmikuisen hyytävässä illassa Kalevalan päivänä armon vuonna 2025. Vesa Aaltonen Prog Band -nimeä kantava kollektiivi koostuu pelkästään taitavista muusikoista, kuinkas muutenkaan; yhteen kokoavana voimana tietysti Pressasta tuttu rumpalilegenda. Suistoklubille oli tällä kertaa saatu solistiksi toinenkin elävä legenda: Jukka Gustavson (sanooko nimi Wigwam mitään?) ...ja kukas siellä basson varressa muutaman säveltämänsä kappaleen kävi soittamassa: no, itse Jukka Tolonen!
Tolonen asteli lavalle illan aikana pariin otteeseen lempeä hymy kasvoillaan. Eteneminen soittopaikalle oli hidasta. Mies oli kuulemma menossa tulevalla viikolla lonkkaleikkaukseen. Aivan mahtavaa, että hänet oli saatu tästä huolimatta keikalle mukaan! Aaltonen viljeli soittajien ikään liittyviä vitsejä välispiikeissä toistuvasti mm. kertoen, että väliajalle oli päästävä ottamaan lääkkeet. Toisaalta, tämä saattoi olla ihan tottakin realiteetit huomioiden. Harvoin väliaika keikoilla koittaa jo kolmen vartin soittamisen jälkeen, mutta se heille suotakoon. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että vielä 74-vuotiaana istuttaisiin rumpujakkaralla paukuttamassa pitkiä aikoja putkeen. Mutta se aika kun paukutettiin, paukutettiin laadukkaasti.
Vesa Aaltonen on vaikuttanut sellaisessakin yhtyeessä kuin Made in Sweden. Tarkemmin, kokoonpano oli Suomi-vahvisteinen sen levyllä Where Do We Begin, vuodelta 1976. Aaltosen lisäksi suomalaisista levyllä oli mukana bassokenraali Pekka Pohjola. Ilahduttavasti levyltä kuultiin sen nimikkokappale sekä pari muutakin Gustavsonin tulkitsemana. Gustin lauluääni sopi näihinkin hyvin, vaikka mies itse vähätteli omaa suoriutumistaan useaan otteeseen.
Viimeinen Gustavsonin laulama kappale oli The Bargain (klippi alla) Lambertlandin B-puolelta, jonka jälkeen hänellä oli kuulemma kiire junalle. Muu orkesteri jäi vielä soittamaan pari yllätysnumeroa. Muu orkesteri muuten koostuu seuraavista muusikoista: Jari Heino (basso), Jere Haakana (kitara), Ilmari Rönkä (saksofoni, huilu) ja Timo Pratskin (koskettimet).
Illan toiseksi viimeisenä kappaleena kuultiin Pekka Pohjolan sävellys Ensimmäinen Aamu. Tämä oli Aaltosen puheiden mukaan ensiesitys. En tiedä tarkoitettiinko tässä kyseisen orkesterin ensiesitystä tuosta kappaleesta, vai kaikkien aikojen ensiesitystä!? Jälkimmäisen tapauksessahan kyseessä olisi melkoisen historiallinen tilanne, mutta oletan että kyse oli ensimmäisestä. Joka tapauksessa tuostakin selvittiin suhteellisen ehjin nahoin, vaikka kyseinen kappale oli Aaltosen mukaan mahdoton tanssittava polyrytmeineen ja tahtilajivaihdoksineen. Itsehän taoin kättä ilmaan koko kappaleen ajan täydellisessä ja virheettömässä tahdissa, saavuttaen tiettyjä akselistoja korvan sisässä. Pohjolan albumi Harakka Bialoipokku (1974) on tullut sen verran monta kertaa kuunneltua läpi, että koko sävellys on niin sanotusti lihasmuistissa.
Kirsikkana kakun päälle viimeisenä kappaleena kuultiin Vesa Aaltoseen vahvasti vaikuttaneen Frank Zappan klassikko Peaches En Regalia. Tämä ei sinänsä yllättänyt, sillä onhan kappale kuultu kokoonpanon keikoilla ennenkin ja se on myös heidän parin vuoden takaisen Svart Recordsin julkaiseman Studio Live -nimisen albumin päätösraita. Kyseinen kappale lukeutuu myös omiin Zappa-suosikkeihini, ja sen melodiat jäivät mukavasti päähän soimaan koko matkan grillin kautta kotiin.