Digitoin Kyyrian TV-esiintymisen VHS-nauhalta toukokuussa 2021 ja laitoin Youtubeen. Tarkemmin kyseessä oli Gift-kappaleen esitys Jyrki TV-ohjelmassa. Unohtumaton pala kotimaisen raskaamman musiikin historiaa 90-luvulta...
[*...muut muistikuvani Kyyriasta 90-luvulta: Nummirockin päälavalla oli juuri päättynyt jonkun toisen bändin keikka... kuulin Gift-kappaleen ensi sävelet ja rynnistin kohti sivulavaa... oikeastaan tuossapa ne muistikuvat sitten olivatkin... harmi...]
Edelleen toukokuussa 2021 julkaisin myös Instagram-profiilissani kuvan Kyyrian kolmesta studioalbumista. Kerroin, että nämä CD:t oli kaivettava omasta levyhyllystä, koska ei niitä löytynyt suoratoistopalveluistakaan (...vielä tuolloin!). Kuvasta tykkäsi pari tyyppiä, plus kolmas tyyppi, jonka nimi oli Sande Kallio.
Ajattelin, että nostetaan nyt tätäkin orkesteria hieman esiin sosiaalisessa mediassa, mutta enpä olisi uskonut, että vain pari vuotta myöhemmin näen kyseisen orkesterin täysissä ruumiin ja sielun voimissa esiintymässä! Vieläpä kaksi kertaa!
Ensin näytti siltä, että John Smith olisi tähän ainoa vaihtoehto, ja olisin pakotettu matkustamaan keskisuomalaisille festareille. Onneksi klubikeikat tulivat pian ohjelmistoon mukaan. Nämäkin ripotellen. Ensin myyntiin tulivat liput Tavastian keikoille. Ehdin ostaa lipun nopeasti loppuun myytyyn viimeiseen konserttiin 19.8. Myöhemmin kalenteriin ilmestyi myös keikka Hämeenlinnan Suisto-klubilla, joka olisi paria päivää aikaisemmin.
Suiston elokuinen torstai-ilta. "Loppuunmyyty" -kyltti toivotti tervetulleeksi sisään. Painelin suoraan merch-tiskille ja kysyin hawaii-paidan isointa kokoa. Harmikseni se sisälsi vain 2 äxää, mutta näillä mennään. "Mutta mikäs se tämä on?", kysyin. "Se on se eka EP. Sande kaivoi niitä jostain kaapin perukoilta." Tämähän minulta vielä puuttuikin, totesin ja löin nimmaroidun laserlevyn paidan kylkeen arvokkaasta hintalapusta huolimatta.
Keikka Suistolla meni nopeasti. Niin paljon hyvää musiikkia Kyyria tarjoili settinsä aikana. Yhtyeen tuotanto ei ehkä ollut itselleni ihan sitä ominta metallin haaraa 90-luvulla, mutta olen sitä silti aina arvostanut erittäin korkealle. Varsinkin viimeiseksi jäänyt Inner Wellness levy potkii vieläkin tosi kovaa ja on jonkinlainen ajaton klassikko. Onneksi juuri tältä levyltä setissä oli jopa seitsemän kymmenestä levyn kappaleesta. Orkesteri, ja varsinkin laulaja Ville Tuomi ja kitaristi Mikael Vehkaoja, tuntuivat silminnähden nauttivan tunnelmasta Suiston lauteilla. "Kerrankin minä olen sanaton... teidän edessänne!", huusi Ville runsaiden aplodien ja yleisön mylvinnän saattelemana Mind The Light -kappaleen jälkeen.
Sama setti oli mahdollista kokea onneksi vielä toistamiseen. Nyt oli lauantai ja paikkana legendaarinen Tavastia. Tästä paikasta olin nähnyt 90-luvulla vain välähdyksiä TV:n välityksellä. Silloin kun Kyyria aikoinaan löi hanskat naulaan, saavutin täysi-ikäisyyden vasta hetkeä myöhemmin. Helsinkiskenen toilailuista lueskelin mm. musiikkilehdistä, kuten Suomi Finland Perkele Metal Magazinesta. Harmitti, että yläpirkanmaalaiselle teinille kaikki tuo suuren maailman meininki oli lähes täysin saavuttamattomissa. Kyyrian ehdin vilaukselta [*] nähdä Nummirockissa joskus -97 tai -98, mutta siinä se. Mahdollisuudet nähdä orkesteri livenä loppuivatkin noin 25 vuodeksi, vaikka lähes yhtä pitkään asian tila näytti lopulliselta.
Nyt sain kuitenkin palan menetettyä nuoruuttani takaisin, kun seisoin täpötäyden Tavastian salissa muutaman sadan muun onnekkaan lipun haltuunsa saaneen kanssa. Suiston keikalta tuttu intronauha soi ja tunnelma oli katossa. Evelyn on aivan loistava keikan aloitusbiisi. Skinny Rover unohdettu helmi. Samoin Freaked Home. Sister Moon! Huh! 90-luvun parhaita kotimaisia slovareita imo. Vendetta, diippii shittii! Ja Love Joy, jonka Tuomi taitaa tätä nykyä laulaa muodossa "Oh Joy!", tai siltä se ainakin omaan korvaan kuulosti. Hittikappale Jesus Dönerin jälkeen ennen encoreja kuultiin vielä yhtyeen ensimmäinen levytys Winter Winds, jonka yleisönhuudatuskohta oli kyllä Tavastialla yleisön panokselta laimeampi verrattuna hurmioituneen hämeenlinnalaisyleisön suoritukseen. Myöskin huikean Voice in a Miragen tempon nostatus ei saanut yleisöä heräämään ja Tuomikin huusi mikkiin "Hei, camoon!" Joka tapauksessa kyseisen kappaleen kitarasoolo oli itselle molempien keikkojen huippukohtia.
Huippukohdista puheenollen, molemmat keikat päätti ansaitusti Gift. "Lahja meiltä teille, ja toisinpäin," taisi Tuomi asian muotoilla. Viimeisen keikan ja viimeisen biisin aiheuttamaa tunneryöppyä en muusikoiden itsensä osalta miksauspöydän luota asti aistinut, ainakaan vettyneiden silmäkulmien muodossa, mutta haikea fiilis oli toden totta läsnä. Ja tietenkin oli. Niin pitkän matkan on bändin jäsenet kulkeneet Kyyria-historiansa kanssa, ja yleisö on selvästi kaivannut kuulevansa näitä sävelteoksia myös elävänä.
