Siirry pääsisältöön

Wigwam Experience @ Pyynikin kesäteatteri, 14.8.2019



Pyynikin sateisessa kesäillassa raikasi aikalailla samantyyppinen setti kuin kevällä näkemälläni Wigwam Experiencen Suisto-klubin keikalla. Toivebiisi Absalom (video) kuultiin myös. Encorena massiiviseksi paisutettu Do or Die toimi taas loistavasti jne. paketti oli loistavasti kasassa. Losing Holdin urkumeiningit Gutsin toimesta sai ajattelemaan, että kuultiinko tässä nyt paras versio kappaleesta ikinä! Yleisön vastaanotto oli sen mukainen.



Tällä kertaa illan avasi kuitenkin Death Hawks, jonka vedon "centrepiece" oli mielestäni hypnoottinen Black Acid (jota myös toivoin kun naamakirjassa kysyttiin, minkä piisin haluaisit illan aikana kuulla). Uuden levyn biisit täyttivät valtaosan settilistasta. En ole ihan varma mitä mieltä olen niiden livekunnosta. Parhaan Death Hawks keikan olen todistanut joskus Ilosaarirockissa. Silloin Markkulan Teemu liikehti lavalla kuin mikäkin Jim Morrison. Pyynikillä nähty esitys oli aika laiska siihen nähden. Tosin tilaisuus oli luonteeltaankin erilainen.








Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ich bin nein Berliner, mutta voin vilkaista

 Record stores piste love -sivusto kertoo Berliinissä olevan 92 levykauppaa. Majoituspaikkamme ympäristöä Google Mapsilla zoomaillessa huomaa myös, että etäisyydet ovat paikasta toiseen yllättävän pitkiä: sen mikä aluksi näyttää olevan lähellä, saattaakin olla 3 kilometrin päässä. Onneksi on Bolt ja kattava julkisten kulkuneuvojen verkosto. Metrolla matka taittuu nopeasti, mutta mihin kaikkiin paikkoihin muutaman päivän reissun aikana haluaa pistäytyä? Tämä on yksi esimerkki siitä, kun yövyimme neljä yötä Titanic Chaussee Berlin -hotellissa. Perjantai-iltapäivällä kohteeseen lennettyämme pistäydyimme Berlin Wall Memorial -keskuksessa ja sen läheisissä puistoissa. Sen lisäksi, että Berliinistä löytyy vinyylilevyjen keräilijöille paljon myymälöitä kahlattavaksi, on se myös katutaiteen mekka. Tästä todisteena mm. North Side Gallery, jonka sykkeeseen tutustuimme useamman taiteilijan ollessa juuri työn touhussa, samalla kun lämmin ilta-aurinko kajasti matalalta syksyn lehtien hehkua voi...
Lue lisää

Yksi Killeri - 16 filleriä a.k.a. Iron Maiden settilistaräntti 2025

 Olen nähnyt Iron Maidenin seitsemän kertaa. Vähintään viimeiset kaksi kertaa (2022 ja 2023) olen vannonut, että tämä on viimeinen kerta kun läksin kuuntelemaan samat biisit uudelleen. Maiden tekee mitä tahtoo, ja se mitä Maiden tahtoo, on että se soittaa joka keikalla nimikkokappaleensa Iron Maidenin, lähes joka keikalla Fear of the Darkin ja The Trooperin, aika usein The Number of the Beastin jne. Kuva viimeksi todistamaltani Iron Maiden keikalta vuodelta 2023. Ensimmäinen Maiden-keikkani oli vuonna 2005, kun teemana oli yhtyeen historian alkuhämärät ja setti sen mukainen. Toki oman boostinsa henk. koht. hommaan toi se, että se oli SE ensimmäinen keikka itselle, mutta toden totta keikka oli kova myös kappaletarjontansa puolesta, sisältäen sellaisia helmiä kuten Where Eagles Dare, Wrathchild ja Murders in the Rue Morgue! Mutta asiaan ja tähän päivään!  Aiheena tänään on uuden kiertueen eilen 27.5.2025 paljastunut settilista, koska Maiden tunnetusti soittaa samat biisit kiertu...
Lue lisää

Aaltonen, Tolonen, Gustavson... ja ketä meitä siinä oli! ...Prog Band Suistoklubilla

  Kuuntelin Tasavallan Presidentin Lambertlandin (julkaistu 1972) pitkästä aikaa, ja olin unohtanut, että tämä Pressa-LP on oikeastaan Jukka Tolosen soololevy siinä missä Jukka Tolosen omat soololevytkin. Levy on yhtä kappaletta lukuun ottamatta Tolosen säveltämä. Seuraava albumi Milky Way Moses (1974) sen sijaan on puoliksi Tolosen sävellyskynästä. Yksi tällaisista on levyn avaava yli kahdeksanminuuttinen nimikkoraita, joka on koko albumin keskeisiä teoksia.  Viimeksi mainittu kappalekin kuultiin Hämeenlinnan helmikuisen hyytävässä illassa Kalevalan päivänä armon vuonna 2025. Vesa Aaltonen Prog Band -nimeä kantava kollektiivi koostuu pelkästään taitavista muusikoista, kuinkas muutenkaan; yhteen kokoavana voimana tietysti Pressasta tuttu rumpalilegenda. Suistoklubille oli tällä kertaa saatu solistiksi toinenkin elävä legenda: Jukka Gustavson (sanooko nimi Wigwam mitään?) ...ja kukas siellä basson varressa muutaman säveltämänsä kappaleen kävi soittamassa: no, itse Jukka Tolonen...
Lue lisää